Apulaissheriffi

31/10/2026

Tähän ette saa vastausta netistä. Ketä yli 80-vuotiasta muusikkoa ajattelin?

Ihan tyhjästä alkoi korvamatona soida Beverly Hills Copin tunnusmusiikki, se viimesen päälle kasarilta kuulostava instrumentaali. Mietin kenen biisi ja tämä kyseinen henkilö tuli mieleen. Ei ollut, m***a hän kyllä levytti samoihin aikoihin hiukan samantapaisen pienimuotoisen hittikappaleen.

30/10/2026

Yhdeksikkö vanhinta musiikkia mitä hyllystä löytyy. Mennään 1920-luvulle asti.

30/10/2026

Tasan 4 viikkoa sitten loistava live-elämys ja CD haltuun. Ehdin kuunnella 3 tai 4 kertaa juurikaan innostumatta. Nyt pitemmän tauon jälkeen yritin vielä, vaan kun ei lähde toimimaan sitten millään. Muistan kyllä jo keikalla ajatelleeni, että vähiten potkivat juuri ne kappaleet, jotka Guto kuulutti tulevan tuoreelta albumiltaan.

Jotkut kuulevat levyllä Hendrixiä, minä en. Meikäläisestä tällä on enempi Soundgardenia ja ylipäätään makuuni melko hengetöntä hevimeininkiä. Jos olisin hieman enemmän kuin kerran pari kuunnellut Erja Lyytisen viimeisimpiä, uskaltaisin ehkä verrata sinne päin.

On sentään kaksi hyvääkin, linjasta poikkeavaa biisiä. Kevyt Still Remember (When You Said Goodbye) on kuin 2000-luvun Long Rydersin country rockia. Hope taas se livenä sävähdyttänyt SRV-tribuutti, joka tuo allekirjoittaneen mieleen enemmän Kingston Wallin balladiosastoa kuin Vaughanin.

Guto Konrad: Looking For Change. Ei minun pala kakkua. Varmasti on monen muun. Haluatko kokeilla onko sinun? Halavalla lähtee..

Menen. En mene. Menen. Viitsiskö? Enkö viitsis? Lopulta päätin mennä ja onneksi niin.

Usein sanotaan, ettei joku tee ihmeitä, m***a hoitaa silti homman vaikkapa kynällä tai jääkiekkomailalla tai sitten kitaralla. Tämän kaverin tapauksessa ei voisi enempää väärin sanoa. Tuli katsellessa ja kuunnellessa mieleen Peitsamon sanat "Hei kaikki kitaristit, ihmeparantaja tulee kaupunkiin!" Voi olla, etten ole parempaa kitaristia kuullutkaan. Varmasti en ainakaan nähnyt. Guto Konrad Kulttuuritalo Valveella. Taustatahdit tallasi mainio Timo Haikarainen Blues Band.

Reilu kaksituntinen piti sisällään kus- ja levynostotauon.

29/10/2026

MTV. Music Television. Muistatte ehkä tuon kaapelista tulleen, joka joskus televisiolupien aikaan oli nimenomaan musiikkiin keskittyvä kanava. Sittemminhän se meni ihan höpöksi.

Yhdistän MTV:n opiskelijaboksiin ja Mitsubishin 14-tuumaiseen matkatelkkariin, jonka piilottamiseen lattiaan asti ulottuvalla pöytäliinalla varustetun pöydän alle oli olemassa suunnitelma yllättävän ovikellon kilahduksen varalta. Kilahduksia tuli, m***a koskaan en tainnut viitsiä suunnitelman toimia toteuttaa. Elettiin vuosia 1990-93.

Tuon ajan musiikin kylkeen on ajatuksissani jäänyt ikuinen musavideoleima. Kuvassa yhdeksikkö (kymmenikkö), joka minulle edustaa tämän päivän levyhyllyssä MTV-aikakautta.

28/10/2026

Totuttuun tapaan kasasin Rollikauden ohjelmasisällöt taas blogiin. Klikki-intoa lietsoakseni kerron, että siellä on pakollisten kuvioitten lisäksi lista kaikkina aikoina, siis yhteensä 86:ssa Apulaissheriffi-ohjelmassa vajaan neljän vuoden aikana eniten soineista biiseistä.

Kommentin kautta blogiin...

28/10/2026

Soitetut 28.10. eli Rollikauden päätösjaksossa tänään:

- Neil Young: Albuquerque
- Johnny Cash & June Carter: Jackson
- Aija Puurtinen & Jalavei: Kiuruvesi
- Rolling Rust: Rough road
- Vilja & The Huskies: Make it with the blues
- Matchbox: Poor boy
- The Go Getters: I wanna R.O.C.K
- Jussi Syren Rockabilly Revival: Down at Bradley's bar
- Hi-Speed Rockets: Space raiders
- Doctor's Order: A cat in a pot
- Mighty Four: Machine gun Jack
- The Moontones: Walking by myself
- Gyan Dookie & Telecaster Combo: I've been abused
- Leif Eklund & The Nasty Cracks: Years since yesterday
- Vilja & The Huskies: You taught me how to lie
- George Thorogood & The Destroyers: That's it, I quit

27/10/2026

Parin viikon takainen blues-jakso nyt Mixcloudissa.

Bluesia meiltä ja maailmalta

26/10/2026

FB:n syötteeseen tarjoilemia levynkansikavalkadeja on alkanut katsoa kahdella tavalla. Toisaalta, m***ako on itsellä. Toisaalta, monestako on joskus kirjoittanut blogia osastoon "aivan mahtava". Tästä ryppäästä omistan neljä, m***a ilahduttavampaa on, että blogijuttu löytyy peräti kolmesta. Bonuksena kuvan lisäksi vähän normia pitemmästi sanaa.

Mun ajatus Karin biisistä meni 5 vuotta sitten näin: "Pitkä Anna vielä aikaa kertoo monisäkeistöisen tarinan, jota lukittuu ihan huomaamattaan kuuntelemaan yksinkertaisen kitarataustan hypnotisoimana. Noin toteutettuna reilun viiden minuutin kohdalle säästetty näppäilytauko osoittautuu pysäyttävän vahvaksi tehokeinoksi. Aivan kuin vesiputous pitäisi parin sekunnin paussin kesken ikuisen soljumisensa."

Levykatsaus – tehosoitossa juuri nyt

Lautasellani on viime aikoina pyörinyt paljon funkia, toki myös Nurmiota ja Peitsamoa.

Tajuntaa räjäyttävimmistä elämyksistä on vastannut Quincy Jones. Smackwater Jackin cinemaattista big band -soul-funkia on vaikea ylittää. Mukana on kymmenminuuttinen versio Marvin Gayen What’s Going Onista. Mainiota sunnutaimusaa!

Sain vihdoin käsiini kohtuuhintaisen Dr. John Desitively Bonnaroon. Vaarallista New Orleans -funkia. Mos’ Scocious! Taustalla operoi ällistyttävässä iskussa oleva The Meters, jota on tullut kuunneltua muutenkin paljon. Fire on the Bayou!

Happoisampaa funk-osastoa tarjoilee The Undisputed Truth. Yhtye toimi Temptations-tuottaja Norman Whitfieldin koelaboratoriona. Uran loppupään Method to the Madness trippailee omissa sfääreissään, vieläpä disco-maustein. Laulajana Chaka Khanin sisko Taka Boom :) Epätasainen, m***a kiintoisa älppy kohokohtana 12 minuuttinen You + Me = Love.

Kari Peitsamon Gulliverin retket on hyvin kummallinen albumi. Koko levy on soitettu yksin kitaralla tremolo-efektin läpi. Mikrovoxilla nauhoitettu, hidastempoinen Anna vielä aikaa pysäyttää ajan. Mysteeri jää leijumaan ilmaan. Mistä helvetistä tässä biisissä on kyse?

Ja paljon on tullut kuunneltua myös Notting Hillbilliesiä, joka on tavallaan täydellinen, miljonäärimuusikoiden herrasmieskerho. Tuotanto ja sovitukset on puunattu viimeisen päälle ja lauluharmoniat hellivät korvakäytävää. Paras biisi on Knopflerin kynästä lähtöisin oleva Your Own Sweet Way. Toimii brandyn kanssa!

Ja sitten tuo Mikki ja Hessu. Siitä en tiedä vielä mitään. Tarttui levykaupasta mukaan ja menee seuraavaksi kuunteluun.

Ostakaa ihmiset levyjä – ne parantavat elämänlaatua kuin häkä!

25/10/2026

Apulaissheriffi #86
Kauden päätös 💥
Roll FM 28.10. @ 5 p.m.

Nerokas nimi Rollikauden päätösjaksolle, eikös vaan. Monenmoista on taas tulossa, pääpaino vauhdikkaassa billyrollailussa ja kotimaisessa bluesissa. Kuva kertoo paljolti ihan muuta, m***a kuvat nyt kertoo vain sen mitä ne pannaan kertomaan.

24/10/2026

Kun olet kuullut yhden Kokomo Kingsin biisin, olet kuullut ne kaikki. Jossain näin tuollaisen väitteen ja tuli taas mieleen se ikuinen virheajatus, että AC/DC on tehnyt aina vain sitä yhtä ja samaa kappaletta.

Kun pysähtyy hetkeksi miettimään, pystyy helposti heittämään tarjolle vaikka kuinka m***a bändiä ja artistia, joitten tuotannosta voisi SITÄ OIKEASTI TUNTEMATTA sanoa samaa. Katri-Helena, Yö, Megadeth, kaikki nykypopparit, kaikki nykyräppärit, jne. Se vaan, että yhtä väärässä olisi noitten kanssa kuin joku muu Kokomojen tai AC/DC:n kanssa.